Vuosi 2020; 10v juhlavuosi, pandemiavuosi

Vuosi 2020; 10v juhlavuosi, pandemiavuosi,
vuosi, joka ei hevillä unohdu

---

Tässä eräänä päivänä osui silmiini facen ensimmäisiä kirjoituksiani 10 vuotta sitten:

”Heipsun,

Muutama kuukausi tässä vierähti etten edes nassukirjaan ehtinyt :-(. Eli sapattivapaalla ollaan ja yksi iso unelma toteutunut eli ”Sofiakylä” saatu pystyyn Pyhäjärven rantaan. Iso urakka se on ollut ja vaatinut paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta nyt on melkein tuhat neliötä kehitysvammaisten lasten ja nuorten käytössä ja vuosien haave toteutunut. Eli suonette anteeksi..

Sofiakylään saa tulla poikkeamaan koska vaan ja vastedes yritän käydä täälläkin pitämässä vähän sosiaalisia suhteita yllä :-). Pitäisiköhän Sofiakylällekin avata oma sivusto….

Ja kaikille jotka osallistuitte talkoovoimin tai huonekaluin/leluin ym. tuohon suurprojektiin; kiitos ei riitä mutta sanon sen kuitenkin! Mikään ei ole niin arvokasta kuin ystävät! Olitte suureksi avuksi!”

Samalla jäin pohtimaan mitä yhteistä näillä kahdella vuodella oli ja mitä kaikkea 10 vuoteen on mahtunut.

Vuosi 2010 olin täynnä intoa hypätessäni hoivamaailmaan ja samalla jännitystä ja pelkoa tulevasta. Ensimmäiset kuukaudet olivat rankkoja asiakkaita odotellessa ja uutta alaa ihmetellessä. Uni oli katkonaista ja vastuu painoi enemmän kuin ennen. Mitä siis yhteistä tähän vuoteen; samat univaikeudet, julmettu vastuu, jännitys ja pelko pandemiasta. Mutta samalla uusia kuvioita ihmetellessä: etäpalaverit ja uudenlaiset yhteistyökuviot, uudenlaiset mahdollisuudet.

Nämä kaksi vuotta ovat 10v aikana olleet kuitenkin ne raskaimmat. 2010 mietin miten yhdistää yrittäjyys ja perhe ja eritoten Sofian hoito. 2020 oli oma muutto ja myös Sofian muutto Sofiakylään ja taas olin uuden tilanteen edessä; miten oppia elämään uudella lailla täyttämättä töillä sitä aikaa mikä ennen meni Sofiaa hoitaessa. Miten opin ajattelemaan myös itseäni ja miten Sofia sopeutuu uuteen.

Ja mitä sitten on mahtunut näihin 10 vuoteen; pikkuhiljaa Sofiakylään muutti asukkaita, pienet tilapäishoidon asiakkaat täyttivät viikonloput, henkilökunta lisääntyi ja vähitellen aloin itsekin päästä kärryille :). Samalla opin tuntemaan mitä ihanimpia ihmisiä, jotka puhuvat suoraan, iloitsevat ja ovat kiitollisia pienistä ja joiden unelmien toteuttamiseen ei tarvita lottovoittoa eikä maailmanympärysmatkaa. Työ sai uudenlaisen merkityksen. Samalla totesin myös, että kaikki aiemmin oppimani ei ollut turhaa vaan pohjaa tähän työhön, mitä nyt tein. Ja vuosien omaishoitajuus toi siihen näkökulmaa, mitä ehkä tarvittiin.

Vuosien varrella on kehitelty konsertteja, muotinäytöksiä, käyty risteilyillä ja retkillä. Tänä vuonna kaikki on ollut toisin, mutta erityisjärjestelyillä on silti saatu mm. konsertti ja joulupukin vierailu järjestettyä. 10v juhlan kunniaksi suunnitellut erilaiset messut kuitenkin siirtyi tulevaisuuteen.

Mutta palatakseni vielä tuohon päivitykseeni kymmenen vuotta sitten: niin silloin kuin nytkin läheiset ja ystävät ovat osoittaneet olevansa ne tärkeimmät.

Pidetään siis heistä hyvää huolta, nyt ja tulevina vuosina.

Otetaan vuosi 2021 avosylin vastaan – yhdessä ja pienistä asioista iloiten.