Meidän väki todellakin OSAA käyttäytyä – muiden ennakkoluuloista huolimatta
Sain vinkin kertoa meidän Soffarilaisten eilisestä kesäristeilystä Tallinnaan ja sen herättämistä ajatuksista😊.
Tulin aamuyöllä klo 4.20 Soffariin ja vastassa oli tuttu puheensorina, asukkaat olivat hieman jännittyneitä, mutta kauniisti pukeutuneita, iloisia ja hyväntuulisia eikä tietoakaan väsymyksestä. Olihan edessä meidän pitkään odotettu Laivamatka. Aiemmin risteilyt tehtiin joka vuosi, mutta koronahan vei senkin meiltä. Toki keksittiin muita vaihtoehtoja: oli Pyhäjärviristeilyä, virtuaaliristeilyä ym. mutta eihän mikään voita ”oikeaa laivamatkaa”. Matkalla, laivayhtiöllä ym. ei ole väliä, kunhan se on iso laiva. Itseäni ihmetytti aamuyöstä lähinnä se, kuinka virkeinä kaikki olivat ja kaikki aamutoimet oli tehty ja suoritettu, syöty aamupuurot jne. eikä mistään kuulunut mitään nurinaa aikaisesta lähdöstä.
Matkaan lähdettiin melkein 60 hengen voimin. Oma auto käytössä esteettömän bussin lisäksi. Onneksi löytyi kerrankin kuljetusväline, mihin pyörätuolilaiset pääsivät hienosti hissillä sisälle ja nauttimaan maisemista omassa tutussa pyöriksessä istuen. Kuskikin loistoluokkaa. Toivottelin matkan alkajaisiksi kaikille ihanaa matkaa ja kehotin sulkemaan silmiä vielä vähäksi aikaa, olihan kello vasta viisi aamulla. Turhaan kehottelin. Iloinen sorina täytti bussin ja taisipa penkeistä kuulua Cha-cha-chatakin 😊. Yhden pysähdyksen taktiikalla satamaan. Väki odotti kiltisti ensin bussissa lippuja ja eväitä ja sen jälkeen jonossa lipputarkastukseen ja laivaan.
Risteilyn tunnelmapaloja
Laivalla vietiin hytteihin tavarat, tehtiin pakolliset vessakäynnit ja sen jälkeen väki jakaantuikin ympäri laivaa. Osa kannelle ihmettelemään liikkeellelähtöä, osa odottamaan kaupan avautumista, osa odottelemaan taikuriesitystä jne. Ilmeet olivat iloisia ja odottavaisia.
Ohjaajat olivat hienosti tehneet jaon eli kaikilla asukkailla oli joko oma tuttu ohjaaja tai kuului johonkin omaan ryhmään. Itse hoitelin lippuja ym. juoksevia ja käytin tuhansia askeleita seurailemassa väen touhuja eri kansilla ja tiloissa.
Seurasin ylpeänä väen touhuja ja kuinka hienosti ja kohteliaasti he käyttäytyivät. Mistään ei kuulunut kinastelua tai voivotusta, ei vaikka kävely on joillain huonoa eikä hissiin päässyt tai jos ei pyörätuolilla mahtunutkaan sinne, minne olisi halunnut.
Kaupassa ilmeet olivat vertaansa vailla, kun sai esimerkiksi omalla rahalla ostaa kauniin kukkakuvioisen uuden lompakon. Se ilo oli aitoa ja pysäyttävää.
Tyyntä ja kaunista merta ihailtiin pitkätkin tovit, kyseltiin saarista ja linnuista. Taikuri-esityksen aikana kuulin yhden asukkaista hienosti kysyvän naapuripöydästä tuolia lainaksi ja toisen kysyvän onko hän mahdollisesti jonkun tiellä. Eipä kuule moista usein.
Treffit kaikkien kanssa sovittiin buffetin eteen ja sielläkin kaikki olivat ajallaan jonossa, odotettiin kärsivällisesti ja sisään mentiin hienosti ja rauhallisesti. Eikä edes hermostuttu jonon eteen kiilaavista hieman tökeröstikin käyttäytyvistä muista ihmisistä. Ruokailun aikana kuului ihania kommentteja ja huokaisuja kuinka paljon eri makuja, kuinka hieno oli sali ja kuinka hyvä oli seura. Kiitokset satelivat ruuan päätteeksi.
Sitten vielä viimeiset ostokset, esitykset, tavarat hytistä ja odottamaan laivasta pääsyä. Siinäkään ei minkäänlaista tönimistä, tuuppimista vaan rauhallista odotusta ja jutustelua kuinka kiva reissu oli. Ohjaajat olivatkin miettineet koska tulee se kysymys uudesta reissusta ja arvelleet, että bussimatkalla mutta sepä kuuluikin jo ennen kuin päästiin laivasta ulos 😊.
Bussi ja oma auto matkaan kohti kotia. Väsynyttä väkeä oli kaikki mutta edelleenkin kaikki hyvillä mielin. Jälleen yhden pysähdyksen taktiikalla kotiin omaan sänkyyn. Ja kohteliaita kun ovat niin vielä lopuksikin sain monet kiitokset. Täytyy sanoa, että reissu on kaikkineen aina oma juttunsa ja vaatii erityisjärjestelyt ym. mutta kyllä se on niin palkitseva, ettei voi edes kuvailla.
Ollaan ystävällisiä ja heitetään turhat ennakkoluulot pois
Jutun otsikko kertoo sen, miksi halusin jutun kirjoittaa. Monesti kuulen epäilyjä ja selityksiä siitä, miten kehitysvammaisia tai autismin kirjoon kuuluvia ei voisi viedä risteilylle tai tapahtumiin ja se harmittaa. Asukkaat käyttäytyvät hienosti, kohteliaasti, ystävällisesti ja iloisesti. Laivalla kun näki muunkinlaistakäyttäytymistä muiden toimesta, missä kohteliaisuus ja käytöstavat olivat todellakin kadoksissa. Kyse jälleen ennakkoluuloista.
Bussikuskimme kertoi matkat kehitysvammaisten kanssa olevan hänen suosikkejaan, juurikin positiivisen asenteen ja käytöksen vuoksi. Hän myös sanoi, että ihmisille pitäisi opettaa olemaan suhtautumatta kehitysvammaisiin, koska eihän muihinkaan suhtauduta, vaan otetaan vastaan toisina henkilöinä -viisaita sanoja.
Mukana matkassa oli myös henkilökuntaa, jotka eivät aikaisemmin ole olleet matkoilla mukana ja myös heiltä kuului ihania kommentteja. Toki olivat hekin etukäteen miettineet miten matka sujuisi mahdollisimman hyvin ja turvallisesti, uutta kun oli, mutta huoli oli häipynyt ja totesivat että todella kiva päivä meille kaikille ja että kunpa muutkin lähtisivät näitä toteuttamaan. Samaa ehdotan itsekin.
Vieressäni istuneelta asukkaalta kysyin mikä oli parasta niin vastaus oli: kaunis meri, hyvä ruoka, tax-free ja hyvä seura. Mitäpä muuta kukaan meistäkään vastaisi – kysyy keneltä tahansa.
Nautitaan kaikki kesästä, auringosta, kukista, uimisesta ja retkeilyistä. Ollaan ystävällisiä kaikille ja heitetään ne turhat ennakkoluulot ja asenteet hukkaan 😊
Riitta
PS. Erityiskiitokset Panimoravintola Plevnalle tuesta ja Matrocks Oy:lle turvallisista kuljetuksista .